Johtajakin tarvitsee tukea

Sujucon taustalla on useamman vuoden kokemus asiantuntijaorganisaation toimitusjohtajana työskentelystä sekä yli kuuden vuoden toimiminen pk-kasvuyhtiöiden verkostossa. Tämän kokemuksen perusteella olen huomannut, että toimitusjohtajat ovat valtavan paineen alla ja kokevat yksinäisyyttä usein. Kasvavassa yhtiössä he ovat sellaisessa roolissa, että heidän tulee osata kaikkea niin substanssiin kuin johtamiseenkin liittyen. Ja samaan aikaan resursseja on aivan liian vähän. Tämä aiheuttaa stressiä, kuormittumista – ja yksinäisyyttä.

Saman asian on tuonut esiin muun muassa Hälsa Oy:n toimitusjohtajista tehty selvitys, jossa todetaan että joka neljäs toimitusjohtaja kokee viikottain yksinäisyyttä.  Pienten kasvuyhtiöiden omistaja-toimitusjohtajilla on harvemmin mahdollisuutta tai halua ottaa advisory boardia tai hallitusta sparraamaan ja tukemaan, vaikka juuri he sitä tarvitsisit. Niinpä minun ajatukseni on tarjota tukea tähän tilanteeseen. 

Bisnesmentorointi on sekoitus sitä, että käydään läpi yrityksen bisnestilanteita, mutta myös kuljetaan henkisenä tukena yrittäjän tai johtajan matkalla tarjoten uusia näkökulmia asioihin pitkän omakohtaisen kokemuksen kautta. Parhaiten voin auttaa asiantuntijaorganisaatioiden johtajia, sillä niistä on yli 15 vuoden kokemus – ja niissä usein samantyyppiset haasteet toistuvat. 

Sujucon taustalla on myös, se, että työhyvinvointi, erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, on tällä hetkellä tapetilla. TTL:n vuoden 2023 väestötutkimuksen mukaan työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskettaa joka neljättä alle 36-vuotiasta ja 46-55-vuotiasta työssäkävijää. Samassa tutkimuksessa todetaan, että johtajien uupumus ja eroaikeet ovat lisääntyneet. Näkisinkin, että työhyvinvointi lähtee myös yritysjohdosta asti – siitä, että yritysjohto voi hyvin ja saa tarvittaessa sparrausta ja kuuntelevat korvat. Heillä harvemmin on sellaisia sparrauskumppaneita, joille he voivat luottamuksella avautua ja joilta he voivat saada apua käsillä oleviin arjen haasteisiin.

Bisnesmentorointi on tarkoitettu asiantuntijaorganisaatioiden johtajille. Pienten ja keskisuurten yritysten omistajille, toimitusjohtajille ja johtoryhmätason jäsenille sekä suurten yritysten johtoryhmäläisille ja tiiminvetäjille. Lähdetäänkö yhteiselle matkalle? Soita tai laita viestiä 0405940517!

Ensimmäinen työni oli käpyjenkerääjä

Toimin käpyjenkerääjänä. Ensimmäinen työ, jostain sain kunnon palkan oli käpyjen kerääminen.

Ennen kuin täytin 20 vuotta, olin tehnyt seuraavia palkallisia töitä:

Porkkananviljelijä
Lastenhoitaja
Puunistuttaja
Maatalouslomittaja
Uimahallin siivooja
Kirkon opas
Au pair Ranskassa
Grillikioskin myyjä
Italialaisen majoituspaikan matkamuistomyymälän myyjä

Lapsuuden ja nuoruuden ajatusmaailmaa töiden suhteen leimasi se, että töitä piti tehdä. Maatalon lapsena opin pienestä pitäen siihen, että töitä tehdään ja niistä joko sai palkkaa tai sitten se oli vanhempien auttamista. Tasku- ja harrastusrahat oli pääasiallisesti tienattava itse. Näin jälkikäteen ajatellen vanhempieni myönteisellä suhtautumisella työn tekemiseen oli valtava merkitys oman asenteen muokkautumisessa. Äitiäni pyydettiin vielä eläkkeeltäkin starttaamaan uutta tehdasta. Hän lähti parin kuukauden keikalle ja suhtautui siihen positiivisena kokemuksena. Vanhempieni myönteinen suhtautuminen työelämään on periytynyt.

Mitä tuolloin opin? Että hommia löytyy aina kun vaan kysyy ja sinnikkäästi hakee. Ja työhön kyllä oppii. Palkka ei ollut useimmiten huima, eivätkä työpätkät välttämättä pitkiä. Jokainen kokemus kuitenkin opetti ja toi lisää kokemusta, millä sai seuraavan pestin helpommin. Opin sinnikkyyttä, myyntitaitoja sekä yrittäjämäisen ja positiivisen asenteen työhön.

Uskon, että tämä pohja, taidot ja asenne ovat olleet kantavia voimia läpi tähänastisen työurani.

Aika tarkalleen vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen exitin, sillä myin osakkuuteni Tulos Groupista. Kahdeksan vuotta start-up- ja sittemmin kasvuyrityksessä on ollut todellinen koulu niihin työhön kuin elämään. Nyt hyödynnän oppejani toisessa kasvuyrityksessä, Differolla.

Oletko sinä koskaan pohtinut, millaisen työnteon perinnön ja mallin olet kotoa saanut?

Käpyjen kerääminen oli muuten tuohon aikaan rahakasta hommaa. Kaadetuista kuusipuista kerättiin kävyt siemenkävyiksi valtaviin säkkeihin. Koko perhe osallistui aikuisista pienimpään sisarukseen. Työ oli 10-vuotiaalle raskasta ja puuduttavaa, mutta siitä sai rahaa, jota käytin muun muassa ratsastamiseen.

No mitä aiot tehdä sen eteen?

Tämä kysymys oli mentoroitavalleni käänteentekevä.

Kävimme aktorini kanssa läpi vuoden pituista mentorointimatkaa. Hän kertoi, että otsikon kysymys oli ollut hänelle mentorointiprosessissa käänteentekevä. Olin ensin kysynyt, että mitä hän haluaisi tehdä, jos voisi vaan yksinkertaisesti valita, eikä tarvitsisi miettiä mitään reaaliteetteja. Hän nimesi työtehtävän. Sen jälkeen olin kysynyt otsikon kysymyksen No mitä aiot tehdä sen eteen? Aktorini kertoi, että merkittävää hänelle oli ollut se, että näimme tavoitteen täysin mahdollisena asiana. Ja sen jälkeen olimme – hän oli – käärinyt hihat.

Kyseisen mentorointimatkan alkutilanne oli se, että aktorini oli hakenut edellisen vuoden aikana noin 60 työpaikkaa. Hakemukset olivat hyviä, niissä ei ollut juurikaan viilattavaa. Hän oli päässyt muutamaan haastatteluun, muttei ollut saanut työpaikkaa. Mentoroinnin aikana haarukoimmekin hänen toivepestiänsä, fokusoimme hakemuksia juuri tähän unelmapestiin ja opettelimme hyödyntämään verkostoja.

Mentorointivuoden aikana hän ehti työskennellä freelancerina, olla rikkonaisen hetken yhdessä työpaikassa ja puolisen vuotta työharjoittelussa.

Lopulta sitten kaikki eri ponnistelut johtivat siihen, että kuukausi ennen mentorointivuoden merkkipaalua hän sai vakituisen työpaikan kasvualan yrityksessä. Ja juuri sen tyyppisessä roolissa, jonka hän tuolloin alussa minulle nimesi. Hän oli saavuttanut tavoitteensa, koska hän oli määritellyt sen itse ja alkanut toimimaan sen eteen.

Itselleni mentoroinnin suola on myös siinä, että kun tällaisia keskusteluja käy, pitää itsekin miettiä, että olenko elänyt sen mukaan, mistä puhumme ja millaisia ajatuksia yhdessä jaamme? Olenko elänyt rohkeasti ja tehnyt asioita tavoitteiden eteen? Omassa tapauksessani vastaus oli selvä ei. Keskustelu mentoroitavan kanssa paljasti itselleni, etten tällä kertaa itse ollut elänyt oppieni mukaan. Tärkeä herätys siis. No mitä aion tehdä sen eteen? Ihan ensimmäisenä luon listan asioista, joita alan toteuttamaan yksi kerrallaan.

Kiitos aktorilleni.

Postaus julkaistu aktorin luvalla.

Kokemuksia mentoroinnista – ja miksi haluan käyttää aikaani mentorina?

Lupauduin taas mentorointiohjelmaan mentoriksi. Aloitan mentorointimatkan nuoren naisen kanssa ensi viikolla. Olen erittäin innoissani – ja myös jännittynyt – miten meidän kemiat kohtaavat? Saammeko luotua aktorin päämääriä edistävät tavoitteet? Ja pääseekö hän niihin?

Olen ollut itse aktorina useaan otteeseen. Nämä kerrat ovat olleet elämää muuttavia kokemuksia. Mentorointi on laittanut liikkeelle muutosprosesseja – isoja tai pieniä.

Se on avannut silmiäni myös sille, että elämä tapahtuu tässä ja nyt. Jokaisella mentorointipätkällä olen ollut hyvin kiireinen töiden ja perhe-elämän kanssa: yhdellä kertaa töissä tapahtui isoja sisäisiä muutoksia ja odotin toista lasta, toisella vedin yrityskauppaa ja kotona oli kahden lapsen uhmakaudet menossa. Näissä tilanteissa pysähtyminen – omien suuntien miettiminen, johtamisen reflektointi ja töissä tapahtuvien asioiden pallottelu – on ensiarvoisen tärkeää. Arkipäivän linkousohjelmassa ei omia tahtotilojaan ehdi kuunnella tarpeeksi.

Mentoroinnin aikana olen pohtinut arvojani, vahvuuksiani, työurani punaista lankaa, tavoitteita, johtamistani suhteessa toisiin ja yrityksen tavoitteisiin – ja niin edelleen.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut se, että joku kuuntelee ja haastaa. Mentorini on vain minua varten. Ja auttaa ajattelemaan asioita tuoreista näkökulmista. Tämä on varsinkin silloin tärkeää, jos sopivaa sparrauskumppania ei omasta yrityksestä löydy.

Miksi itse olen lähtenyt mentoriksi?

Mentoriksi olen ryhtynyt yllä olevista syistä: että voisin tarjota samanlaisia kuuntelemisen, kuulemisen, pallottelun ja haastamisen kokemuksia jollekin toiselle.

Sen lisäksi mentoroimalla oppii itsestään valtavasti. Kun miettii toisen asioita omien kokemustensa kautta, niin ne omat kokemukset voivat näyttäytyä uudessa valossa. Jokaisen aktorin kanssa olen oppinut itsestäni jotain uutta – eivätkä löydökset ole aina olleet pelkästään positiivisia. Aktori kasvattaa mentoriaan.

Yksi tärkeä syy itselleni on myös se, että haluan edistää naisten uria. Aiemmin panostin siihen naisten ammattilaisverkosto Tiistai-klubin aktiivisena jäsenenä ja hallituksessa. Nyt edistän sitä mentoroinnin keinoin. Haluan valaa naisjohtajiin uskoa, auttaa heitä saavuttamaan tavoitteitansa ja kuunnella heitä. Haastaa kanssanaisjohtajia hyvällä tavalla.

Rottakokeessa nimeltä lean työn johtamisessa

Poltin melkein itseni loppuun matkailualan johtotehtävissä reilut kymmenen vuotta sitten. Vastasin matkailualalla yrityksen Suomen verkkokaupasta ja markkinoinnista ja olin todellinen one-woman-show. Työ oli haastavaa ja kivaa, joten vauhtia riitti. Tuolloin kuitenkin ymmärsin, että töitä on aina enemmän kuin ehtii tehdä ja vain tiukasti johtamalla itseään pystyy olemaan työelämässä loppuelämänsä. Asiantuntijatyössä ja johtotehtävissä on aina – vapaa-ajallakin – kyse siitä, miten elämäänsä ja sen osana työtänsä johtaa.

Olen oivalluksen jälkeen johtanut omaa tekemistä tiukoin ottein ja tuloksellisesti. Olen vaatinut itseltäni noin 4 tuntia todella tehokasta työaikaa ja vain 3 tärkeää asiaa valmiina per päivä sekä yksi reilusti isompi kokonaisuus viikossa. Kun teen töitä, olen läsnä ja keskityn jokaiseen tehtävään – en esimerkiksi istu palavereissa läppärin kanssa. Nykyisen työni uuden liiketoiminnan pystyttämisessä pilkoin suoraan järkeviin kokonaisuuksiin per kuukausi ja per viikko: x määrää myyntiä, x määrää markkinointia, asiakastyötä, kehittämistehtäviä ja niin edelleen.

Ennen joulua päätimme Tuloksella siirtyä johtamaan työtä leanin keinoin. Minäkin askartelin itselleni juuri ennen joululomaa kanban-taulun. Johdan nyt työtäni taululla, jossa on 1. Backlog (“Läjä”), 2. Prio, 3. Doing, 4. Done. Näiden lisäksi näen taululta määrän, jonka olen hoitanut yhdessä viikossa ja kuukaudessa (Weekly output).

Palasin joululomalta tiistaina. Iltapäivään mennessä olin kehittänyt itselleni kunnon stressin: “töitä on aivan liikaa, en mitenkään ehdi tehdä kaikkea”. Tämä johtui siitä, etten ollut käyttänyt taulua ja mielessäni oli kaikki tekemättömät työt eri listoilta. Keskiviikkoaamuna otin lopulta taulun kunnolla käyttöön. Taulun kokoamisen myötä minulle tuli rauha: ei ole kiire; tänään pitää saada vain kaksi asiaa tehtyä.

Leanin suurin etu on tähän mennessä ollut se, että vaikka olen kaikenlaisia to do -listoja pitänyt, niin kanban-taulun kanssa listat saa näkyviksi yhteen paikkaan. Kirjoitan ihan kaikki mielessä pyörivät “todot” Backlogiin taululle, josta priorisoin kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan. Priorisoidulta listalta otan kerrallaan vain muutaman asian työstöön, joita sitten oikeasti teen. Näen jatkuvasti töiden etenemisen. Näen miten paljon olen saanut aikaiseksi, päivässä ja viikossa. Ehkä se suurin hyöty fyysisen taulun ylläpitämisestä on se, että jos käyttää pelkkiä post it -lappuja tai listoja, tulee ne heitettyä roskikseen. Taulultani näen tulokset eli tehdyn työn määrän: oho, kuinka paljon sain aikaiseksi tälläkin viikolla!

Tänään tein taulusta version 0.2 ja todennäköisesti seuraava versio on digitaalinen. Rottakoe jatkuu.

Vinkkejä leanin aloittamiseksi:
Aloita jostakin! Prosessia voi ja tuleekin kehittää, kaizen-filosofian mukaisesti. Tärkeintä on se, että pistät taulun pystyyn nyt. Tarvitset alkuun magneettitaulun (fläppitaulu) tai vaikka fläppipaperin, mustaa ohutta teippiä ja post it -lappuja.

Uimaradat. Jos teet useampaa vastuualuetta samalla, niin tee niille omat uimaradat. Olen jakanut omani kolmeen: asiakastoteutukset, myynti ja markkinointi sekä kehittäminen. Näin näen jatkuvasti, että kullakin kolmella tärkeimmällä osa-alueella asiat etenevät.

Osallista tiimisi ja koko yritys leaniin. Todellinen hyöty saadaan vasta kun voit omat muille kuuluvat taskit viedä toisen tiimin taululle – tiedät tarkalleen, millä prosessilla ja aikataululla tehtävä tulee “ulos”.

Varaa ad hocille tilaa. Vielä noin puolikas päivä menee pienempien asioiden hoitamiseen. Niitä ei ole edes välttämättä järkevää laputtaa. Yleensä laputan vasta noin tunnin vievät työt. Päätä sääntö laputtamiseen ja noudata sitä.

Lukuvinkkini, jos et vielä vakuuttunut: Sari Torkkola: Lean asiantuntijatyön johtamisessa.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

Syksyn aikana olen päivittäin miettinyt palautumista.

Palautumisen merkitys asiantuntija- ja johtotehtävissä on keskeinen. Työn tahti ja vaatimukset ovat muuttuneet jopa viimeisen vuosikymmenen aikana. Olen pitkään toiminut tehtävissä, joissa vaaditaan ihan jatkuvaa perehtymistä uusiin asioihin – digitalisaatio ei jarruttele ja odottele oppijaa. Muutoksen vauhtia kuvaa hyvin seuraava esimerkki: vielä kymmenen vuotta sitten mainontaa verkossa Googlen työkaluilla tekevä sai perehtyä uuteen ominaisuuteen noin kerran kvartaaliin. Nyt muutoksia työkaluissa ja toimintatavoissa tulee useampia viikossa.

Syksyn aikana olen tehnyt 80 prosenttisesti uusia asioita työssäni. Moneen uuteen asiaan olen ammentanut työkaluja ja sisältöä vanhasta kokemuksesta, mutta uuden ja epämukavuuden äärellä olen ollut päivittäin. Pidän muutoksesta ja uuden oppimisesta, mutta silti uuden osuus on ollut niin iso, että se on asettanut todellisia haasteita palautumiseen. Työpäivän jälkeen kotona ei ole ollut aikaa asettautua sohvalle palautumaan, vaan huomiota vaativat pienet lapset pitkälle iltaan.

Syksyn alussa Heltti koulutti stressinhallinnasta Tuloksen viikottaisessa oppimispäivässä. Olen käyttänyt vuosia erilaisia työkaluja stressin hallitsemiseksi: esimerkiksi tavoitteenani on vain 4 tuntia tosi tehokasta työtä ja 1-3 tärkeää asiaa valmiina päivittäin. Stressinhallinnassa tärkeä osa-alue on palautuminen. Sitä tulisi tapahtua joka päivä, myös keskellä päivää. Lounastauko kollegoiden kanssa jutellen muusta kuin työstä on siis enemmän kuin fiksua. Tai nokoset työpaikan sohvalla. Työn tahdin ollessa aika kova, en kovin pitkiin taukoihin ole pystynyt päivittäin. Sen sijaan päätin, että jokaiseen päivään pitää kuulua “hohhailua” eli seinään tuijottelua kahvikupin kanssa, löhöämistä sohvalla, hetki höpöttelyä niistä näistä kollegan kanssa ja niin edelleen. Vartin bussimatkalla töihin tai kotiin yritän välttää kännykän selaamista ja vain olla.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

Palautumiseen ei riitä pelkästään puolen vuoden päässä siintävä loma, viikonloput tai välttämättä arki-iltakaan. Palautumista tulisi tapahtua pienen hetken verran jatkuvasti. Itselleni keskeinen hyöty kunnon palautumisesta on se, että kykenen ajattelemaan isompia kokonaisuuksia ja – siten vaikkapa esimerkiksi tuottamaan blogitekstiä. Ajattelu työssäni on keskeistä, siksi sitä edistävän palautumisen merkitys on valtava.

Tämä blogiteksti alkoi tulostua päästäni lauantaiaamuna. Edellisenä päivänä olin käynyt lounaalla kollegoiden kanssa, päättänyt työpäivän työpaikan perjantaibaariin normaalia aiemmin ja päättänyt illan jutellen kiireettömästi puolison kanssa. Lauantaiaamu oli kiireetön. Palautumista oli siis tarpeeksi, joten ajattelu sai suorittamiselta vallan.

Lue Heltin vinkkejä stressinhallintaan ja palautumiseen.

Aika ja arviointi – kehittymisen edellytykset

Minun elämäni mullistui viime syksynä. Sain mentorin.

Lähdin vuosi sitten MPS Prewisen cross-company -mentorointiohjelmaan. Sain mentoriksi aivan uskomattoman supernaisen Microsoftilta. Hänen kanssaan keskusteleminen on muuttanut suhtautumistani moneen asiaan ja ajattelutapojani valtavasti vuoden aikana.

Mentorin tehtävä ei ole kertoa, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä, vaan saada aktori itse oivaltamaan asioita.

Olen käsitellyt uraani ja johtamistyyliäni mentorointiohjelman aikana. Suurin oivallus vuoden aikana oli kuitenkin se, että oman toiminnan jatkuva arviointi on itsensä kehittämisen ja kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Arviointi puolestaan on edellytys sille, että kykenee toimimaan johtajana tai esimiestyössä – mutta myös asiantuntijatyössä, jossa johtajuustaitoja tarvitaan jatkuvasti tänä päivänä.

Kuulostaako yksinkertaiselta oivallukselta – selvähän se? Kuitenkin kyky pohtia omaa toimintaa on taito, jota voi kehittää. Avuksi voi ottaa erilaisia työkaluja. Erilaisten harjoitusten myötä oivalluksia saa aikaan.

Tässä muutamia yksinkertaisia harjoituksia vuoden varrelta:
  • Vahvuuksien ja heikkouksien arviointi johtajana
    Missä olet mielestäsi hyvä tai missä on kehitettävää johtajana? Kysy ihmeessä tätä myös muilta.
  • Oman urapolun tarkastelu CV:n läpikäymisen kautta
    Mitä olet oppinut ja mitä on jäänyt käteen kustakin työtehtävästä? Mitä olet saavuttanut kyseisissä tehtävissä (myös konkreettisina tuloksina eli numeroina, projekteina, palkintoina…)? Yleensä näin löytyy se selvä punainen lanka, josta on helppo muodostaa oma hissipuhe. Tämän harjoituksen voit tehdä toisen henkilön kanssa, joka kuuntelee, tekee muistiinpanoja ja sitten tiivistää kertomasi.
  • Välitilinpäätös
    Mitä olet tehnyt ja saavuttanut viimeisen vuoden aikana työssäsi?
  • Millainen alainen olet ja miten se näkyy johtamisessasi?

Aika miettiä omien tekemisten seurauksia on yhtä tärkeää. Kuinka usein ehdit pohtia toimintaasi tai uraasi? Todennäköisesti ihan liian harvoin. Arvosta itseäsi ja ota se aika. Ota nyt heti kynä ja paperi ja tee yksi tehtävä.