Minun tarinani arvoista

Reilut puolitoista vuotta sitten ymmärsin, että toimin, erityisesti töissä, toistuvasti arvojani vastaan. Olin tilanteissa, jotka olivat ristiriidassa arvomaailmani kanssa. Tein asioita, jotka koin epämiellyttäviksi tai hankaliksi, sillä ne sotivat arvojani vastaan. Olisin tehnyt niissä toisin, jos olisin irrallaan eli täysin muista asioita ja ihmisistä välittämättä voinut noudattaa arvojani ja tehdä toisin. Tämä nakersi huomaamatta henkisiä voimavarojani ja aiheutti tyytymättömyyttä.

Toimin tietyn arvomaailman kautta, mutta en ollut missään vaiheessa tehnyt arvojeni määrittelyä eli niiden nimeämistä. Ehdin – perustuen arvomaailmaani – myydä osakkuuteni yrityksestä, lopettaa työt, opiskella ja asennoitua uuden työn etsimiseen ennenkuin tajusin, että ennen uutta työtä minun täytyy nimetä, konkretisoida ja tehdä tuntuviksi arvoni. Minun ei yksinkertaisesti kannattaisi lähteä hakemaan uutta työtä ennenkuin arvot olisivat tiedossa.

Jokaisella on omat arvot ja arvomaailma, vaikkei niitä olisi aktiivisesti tunnistanutkaan. Arvot ovat osa sitä, kuka olemme ja kuka haluamme olla. Ne ohjaavat toimintaa, ja teemme valintoja niihin perustuen: otanko tämän työpaikan vastaan, miten suhtaudun tähän, millaisen perhe-elämän haluan ja niin edelleen. Arvomaailma on yleensä suhteellisen pysyvä, mutta se mitä eniten arvostaa, voi vaihdella elämäntilanteiden mukaan. Esimerkiksi uran alussa arvot saattavat olla hyvinkin erilaisia kuin vaikkapa perheen ja uran yhdistämisen vaiheessa.

Uutta työpaikkaa miettiessäni tajusin, että minulla ei ole mitään tiettyä positioita, tehtävää tai liiketoiminta-alaa, josta olin erityisen kiinnostunut. Olin kiinnostunut monesta alasta ja toimesta, joten työpaikan etsiminen tulisi olemaan haastavaa. Siitä oivalsin, että nyt jos koskaan on aika kirjata arvot ylös, jotta voisin hyödyntää niitä työn etsimisessä ja mahdollisuuksien rajaamisessa. Mitkä arvoni ovat ja voinko toteuttaa niitä tulevassa tehtävässä ja työpaikassa?

Pyysin avukseni ystävää, joka teetti minulla harjoituksen. Valitsin arvosetistä omimmaksi tuntemiani arvoja. Ensin parikymmentä, sitten kymmenen ja lopulta niistä saatoin listata keskeisimmät arvot. Arvoihini sisältyi sekä työhön, perheeseen että muuhun elämään liittyviä asioita. Kirjasin keskeisimmät CV:hen ja Linkediniin. Halusin, että arvoni näkyvät myös kaikille niille, joiden kanssa käyn keskusteluja uudesta työstä.

Tässä listaus arvoistani, kopioituna Linkedinistä:

I appreciate these things in companies and in people that I work with:

CORE VALUES

Growth mindset and change

Entrepreneurial spirit

Learning new things and self-development

Openness, courage and caring

Work-life management

Päädyin työpaikan valinnassa yhteen niistä, joka toteutti kaikkia arvojani.


Mikä sinun markkina-arvosi on?

Tapaan työssäni paljon ihmisiä, jotka digitalisaatio on yllättänyt. Näiden henkilöiden työnkuvaan kuuluu usein yrityksen liiketoiminnan johtaminen, viestintä, markkinointi tai myynti. He ovat pitkään toimineet perinteisissä kanavissa, perinteisillä tavoilla. He ovat loistavia siinä.

Digin tuleminen on aiheuttanut sen, että heidän työnkuvaansa kuuluu paljon siihen liittyviä asioita ja tapoja ajatella, jotka pitäisi hanskata myös. Siinä alkavatkin osaamisen suhteen vaikeudet.

Kun vierailin muutama vuosi sitten rekrytointiyritys MPS:n iltatilaisuudessa, jäi sieltä erityisesti yksi viesti resonoimaan.

Varmista, että sinulla on markkinakelpoista osaamista.

Jäin pohtimaan sitä: digitalisaation myötä esimerkiksi markkinointipäälliköt joutuvat hanskaamaan perinteisten markkinointitapojen lisäksi – tai sijaan – uusia tapoja tehdä, uusia kanavia ja uusia toimintamalleja. Jos oma asenne on kielteinen tai vaikkapa yrityksen johdon tuki digitalisaatioon riittämätön, digiosaaminen ei kartu. Kuitenkin kaikki viestintä-, markkinointi-, myynti- ja liiketoiminnan johtavat ihmiset tarvitsevat sitä.

Dataan ja asiakasymmärrykseen perustuva tekeminen on tämän päivän liiketoiminnan ydintä ja tärkeintä johtamista.

Miten osaamisen kartuttaminen ja verkostoituminen liittyvät toisiinsa? Uskon ensinnäkin, että jokaisella asiantuntijalla ja johtajalla on velvollisuus käyttää aikaansa uuden oppimiseen. Jos tänä päivänä paahtaa vuodenkin niin, ettei töiltään muka ehdi käymään missään isosti oppimassa uutta, osaaminen ei pian ole markkinakelpoista. Oppimisen asenteen pitää olla joka päivä työkalupakissa.

Toiseksi uskon, että mikään koulutus tai seminaari ei pelkästään riitä osaamisen kartuttamiseen, vaan verkostoituminen on yksi parhaista keinoista oppia ja kuulla viimeisimmät alan jutut. Verkostoistasi opit myös, miten joku toimii käytännössä . Seminaareissa tai koulutuksissa mennään harvoin niin syvälle.

Kolmanneksi näen, että vastuu oppimisesta on otettava itselleen. Sitä ei voi ulkoistaa esimiehelle, johdolle tai kaverille. Tämän päivän asiantuntijan ja johtajan on itse huolehdittava oman osaamisen kartuttamisesta, joka päivä.

Illan toinen tärkeä lause oli:

Todenna kehittymisesi.

Markkinointipäällikkönä toimiva ystäväni kertoi tuplanneensa yrityksen verkkosivuston kävijät vuodessa sinnikkäällä, nollabudjetin sisältömarkkinoinnilla. Arvatkaa, kehotinko häntä paitsi ottamaan asian itselleen palautteena, myös kirjaamaan saavutuksen CV:hen.

Oman osaamisen todentaminen mittaamalla ja monetisoimalla tulokset on ensiarvoisen tärkeää kehittymistä ja oman markkina-arvon kasvattamista.

Alkuperäinen blogipostaus julkaistu Tiistai-klubin blogissa 12.5.2016. Yhä nopeutuvan muutoksen myötä hyvin ajankohtainen teema.

Rottakokeessa nimeltä lean työn johtamisessa

Poltin melkein itseni loppuun matkailualan johtotehtävissä reilut kymmenen vuotta sitten. Vastasin matkailualalla yrityksen Suomen verkkokaupasta ja markkinoinnista ja olin todellinen one-woman-show. Työ oli haastavaa ja kivaa, joten vauhtia riitti. Tuolloin kuitenkin ymmärsin, että töitä on aina enemmän kuin ehtii tehdä ja vain tiukasti johtamalla itseään pystyy olemaan työelämässä loppuelämänsä. Asiantuntijatyössä ja johtotehtävissä on aina – vapaa-ajallakin – kyse siitä, miten elämäänsä ja sen osana työtänsä johtaa.

Olen oivalluksen jälkeen johtanut omaa tekemistä tiukoin ottein ja tuloksellisesti. Olen vaatinut itseltäni noin 4 tuntia todella tehokasta työaikaa ja vain 3 tärkeää asiaa valmiina per päivä sekä yksi reilusti isompi kokonaisuus viikossa. Kun teen töitä, olen läsnä ja keskityn jokaiseen tehtävään – en esimerkiksi istu palavereissa läppärin kanssa. Nykyisen työni uuden liiketoiminnan pystyttämisessä pilkoin suoraan järkeviin kokonaisuuksiin per kuukausi ja per viikko: x määrää myyntiä, x määrää markkinointia, asiakastyötä, kehittämistehtäviä ja niin edelleen.

Ennen joulua päätimme Tuloksella siirtyä johtamaan työtä leanin keinoin. Minäkin askartelin itselleni juuri ennen joululomaa kanban-taulun. Johdan nyt työtäni taululla, jossa on 1. Backlog (“Läjä”), 2. Prio, 3. Doing, 4. Done. Näiden lisäksi näen taululta määrän, jonka olen hoitanut yhdessä viikossa ja kuukaudessa (Weekly output).

Palasin joululomalta tiistaina. Iltapäivään mennessä olin kehittänyt itselleni kunnon stressin: “töitä on aivan liikaa, en mitenkään ehdi tehdä kaikkea”. Tämä johtui siitä, etten ollut käyttänyt taulua ja mielessäni oli kaikki tekemättömät työt eri listoilta. Keskiviikkoaamuna otin lopulta taulun kunnolla käyttöön. Taulun kokoamisen myötä minulle tuli rauha: ei ole kiire; tänään pitää saada vain kaksi asiaa tehtyä.

Leanin suurin etu on tähän mennessä ollut se, että vaikka olen kaikenlaisia to do -listoja pitänyt, niin kanban-taulun kanssa listat saa näkyviksi yhteen paikkaan. Kirjoitan ihan kaikki mielessä pyörivät “todot” Backlogiin taululle, josta priorisoin kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan. Priorisoidulta listalta otan kerrallaan vain muutaman asian työstöön, joita sitten oikeasti teen. Näen jatkuvasti töiden etenemisen. Näen miten paljon olen saanut aikaiseksi, päivässä ja viikossa. Ehkä se suurin hyöty fyysisen taulun ylläpitämisestä on se, että jos käyttää pelkkiä post it -lappuja tai listoja, tulee ne heitettyä roskikseen. Taulultani näen tulokset eli tehdyn työn määrän: oho, kuinka paljon sain aikaiseksi tälläkin viikolla!

Tänään tein taulusta version 0.2 ja todennäköisesti seuraava versio on digitaalinen. Rottakoe jatkuu.

Vinkkejä leanin aloittamiseksi:
Aloita jostakin! Prosessia voi ja tuleekin kehittää, kaizen-filosofian mukaisesti. Tärkeintä on se, että pistät taulun pystyyn nyt. Tarvitset alkuun magneettitaulun (fläppitaulu) tai vaikka fläppipaperin, mustaa ohutta teippiä ja post it -lappuja.

Uimaradat. Jos teet useampaa vastuualuetta samalla, niin tee niille omat uimaradat. Olen jakanut omani kolmeen: asiakastoteutukset, myynti ja markkinointi sekä kehittäminen. Näin näen jatkuvasti, että kullakin kolmella tärkeimmällä osa-alueella asiat etenevät.

Osallista tiimisi ja koko yritys leaniin. Todellinen hyöty saadaan vasta kun voit omat muille kuuluvat taskit viedä toisen tiimin taululle – tiedät tarkalleen, millä prosessilla ja aikataululla tehtävä tulee “ulos”.

Varaa ad hocille tilaa. Vielä noin puolikas päivä menee pienempien asioiden hoitamiseen. Niitä ei ole edes välttämättä järkevää laputtaa. Yleensä laputan vasta noin tunnin vievät työt. Päätä sääntö laputtamiseen ja noudata sitä.

Lukuvinkkini, jos et vielä vakuuttunut: Sari Torkkola: Lean asiantuntijatyön johtamisessa.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

Syksyn aikana olen päivittäin miettinyt palautumista.

Palautumisen merkitys asiantuntija- ja johtotehtävissä on keskeinen. Työn tahti ja vaatimukset ovat muuttuneet jopa viimeisen vuosikymmenen aikana. Olen pitkään toiminut tehtävissä, joissa vaaditaan ihan jatkuvaa perehtymistä uusiin asioihin – digitalisaatio ei jarruttele ja odottele oppijaa. Muutoksen vauhtia kuvaa hyvin seuraava esimerkki: vielä kymmenen vuotta sitten mainontaa verkossa Googlen työkaluilla tekevä sai perehtyä uuteen ominaisuuteen noin kerran kvartaaliin. Nyt muutoksia työkaluissa ja toimintatavoissa tulee useampia viikossa.

Syksyn aikana olen tehnyt 80 prosenttisesti uusia asioita työssäni. Moneen uuteen asiaan olen ammentanut työkaluja ja sisältöä vanhasta kokemuksesta, mutta uuden ja epämukavuuden äärellä olen ollut päivittäin. Pidän muutoksesta ja uuden oppimisesta, mutta silti uuden osuus on ollut niin iso, että se on asettanut todellisia haasteita palautumiseen. Työpäivän jälkeen kotona ei ole ollut aikaa asettautua sohvalle palautumaan, vaan huomiota vaativat pienet lapset pitkälle iltaan.

Syksyn alussa Heltti koulutti stressinhallinnasta Tuloksen viikottaisessa oppimispäivässä. Olen käyttänyt vuosia erilaisia työkaluja stressin hallitsemiseksi: esimerkiksi tavoitteenani on vain 4 tuntia tosi tehokasta työtä ja 1-3 tärkeää asiaa valmiina päivittäin. Stressinhallinnassa tärkeä osa-alue on palautuminen. Sitä tulisi tapahtua joka päivä, myös keskellä päivää. Lounastauko kollegoiden kanssa jutellen muusta kuin työstä on siis enemmän kuin fiksua. Tai nokoset työpaikan sohvalla. Työn tahdin ollessa aika kova, en kovin pitkiin taukoihin ole pystynyt päivittäin. Sen sijaan päätin, että jokaiseen päivään pitää kuulua “hohhailua” eli seinään tuijottelua kahvikupin kanssa, löhöämistä sohvalla, hetki höpöttelyä niistä näistä kollegan kanssa ja niin edelleen. Vartin bussimatkalla töihin tai kotiin yritän välttää kännykän selaamista ja vain olla.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

Palautumiseen ei riitä pelkästään puolen vuoden päässä siintävä loma, viikonloput tai välttämättä arki-iltakaan. Palautumista tulisi tapahtua pienen hetken verran jatkuvasti. Itselleni keskeinen hyöty kunnon palautumisesta on se, että kykenen ajattelemaan isompia kokonaisuuksia ja – siten vaikkapa esimerkiksi tuottamaan blogitekstiä. Ajattelu työssäni on keskeistä, siksi sitä edistävän palautumisen merkitys on valtava.

Tämä blogiteksti alkoi tulostua päästäni lauantaiaamuna. Edellisenä päivänä olin käynyt lounaalla kollegoiden kanssa, päättänyt työpäivän työpaikan perjantaibaariin normaalia aiemmin ja päättänyt illan jutellen kiireettömästi puolison kanssa. Lauantaiaamu oli kiireetön. Palautumista oli siis tarpeeksi, joten ajattelu sai suorittamiselta vallan.

Lue Heltin vinkkejä stressinhallintaan ja palautumiseen.

Aika ja arviointi – kehittymisen edellytykset

Minun elämäni mullistui viime syksynä. Sain mentorin.

Lähdin vuosi sitten MPS Prewisen cross-company -mentorointiohjelmaan. Sain mentoriksi aivan uskomattoman supernaisen Microsoftilta. Hänen kanssaan keskusteleminen on muuttanut suhtautumistani moneen asiaan ja ajattelutapojani valtavasti vuoden aikana.

Mentorin tehtävä ei ole kertoa, mitä pitäisi tai ei pitäisi tehdä, vaan saada aktori itse oivaltamaan asioita.

Olen käsitellyt uraani ja johtamistyyliäni mentorointiohjelman aikana. Suurin oivallus vuoden aikana oli kuitenkin se, että oman toiminnan jatkuva arviointi on itsensä kehittämisen ja kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Arviointi puolestaan on edellytys sille, että kykenee toimimaan johtajana tai esimiestyössä – mutta myös asiantuntijatyössä, jossa johtajuustaitoja tarvitaan jatkuvasti tänä päivänä.

Kuulostaako yksinkertaiselta oivallukselta – selvähän se? Kuitenkin kyky pohtia omaa toimintaa on taito, jota voi kehittää. Avuksi voi ottaa erilaisia työkaluja. Erilaisten harjoitusten myötä oivalluksia saa aikaan.

Tässä muutamia yksinkertaisia harjoituksia vuoden varrelta:
  • Vahvuuksien ja heikkouksien arviointi johtajana
    Missä olet mielestäsi hyvä tai missä on kehitettävää johtajana? Kysy ihmeessä tätä myös muilta.
  • Oman urapolun tarkastelu CV:n läpikäymisen kautta
    Mitä olet oppinut ja mitä on jäänyt käteen kustakin työtehtävästä? Mitä olet saavuttanut kyseisissä tehtävissä (myös konkreettisina tuloksina eli numeroina, projekteina, palkintoina…)? Yleensä näin löytyy se selvä punainen lanka, josta on helppo muodostaa oma hissipuhe. Tämän harjoituksen voit tehdä toisen henkilön kanssa, joka kuuntelee, tekee muistiinpanoja ja sitten tiivistää kertomasi.
  • Välitilinpäätös
    Mitä olet tehnyt ja saavuttanut viimeisen vuoden aikana työssäsi?
  • Millainen alainen olet ja miten se näkyy johtamisessasi?

Aika miettiä omien tekemisten seurauksia on yhtä tärkeää. Kuinka usein ehdit pohtia toimintaasi tai uraasi? Todennäköisesti ihan liian harvoin. Arvosta itseäsi ja ota se aika. Ota nyt heti kynä ja paperi ja tee yksi tehtävä.