työ – Suvi Johansson

Ensimmäinen työni oli käpyjenkerääjä

March 17, 2019March 17, 2019Posted in työelämäTagged itsensäjohtaminen, kasvu, kehittyminen, oppiminen, työ, uraLeave a comment

Toimin käpyjenkerääjänä. Ensimmäinen työ, jostain sain kunnon palkan oli käpyjen kerääminen.

Ennen kuin täytin 20 vuotta, olin tehnyt seuraavia palkallisia töitä:

Porkkananviljelijä
Lastenhoitaja
Puunistuttaja
Maatalouslomittaja
Uimahallin siivooja
Kirkon opas
Au pair Ranskassa
Grillikioskin myyjä
Italialaisen majoituspaikan matkamuistomyymälän myyjä

Lapsuuden ja nuoruuden ajatusmaailmaa töiden suhteen leimasi se, että töitä piti tehdä. Maatalon lapsena opin pienestä pitäen siihen, että töitä tehdään ja niistä joko sai palkkaa tai sitten se oli vanhempien auttamista. Tasku- ja harrastusrahat oli pääasiallisesti tienattava itse. Näin jälkikäteen ajatellen vanhempieni myönteisellä suhtautumisella työn tekemiseen oli valtava merkitys oman asenteen muokkautumisessa. Äitiäni pyydettiin vielä eläkkeeltäkin starttaamaan uutta tehdasta. Hän lähti parin kuukauden keikalle ja suhtautui siihen positiivisena kokemuksena. Vanhempieni myönteinen suhtautuminen työelämään on periytynyt.

Mitä tuolloin opin? Että hommia löytyy aina kun vaan kysyy ja sinnikkäästi hakee. Ja työhön kyllä oppii. Palkka ei ollut useimmiten huima, eivätkä työpätkät välttämättä pitkiä. Jokainen kokemus kuitenkin opetti ja toi lisää kokemusta, millä sai seuraavan pestin helpommin. Opin sinnikkyyttä, myyntitaitoja sekä yrittäjämäisen ja positiivisen asenteen työhön.

Uskon, että tämä pohja, taidot ja asenne ovat olleet kantavia voimia läpi tähänastisen työurani.

Aika tarkalleen vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen exitin, sillä myin osakkuuteni Tulos Groupista. Kahdeksan vuotta start-up- ja sittemmin kasvuyrityksessä on ollut todellinen koulu niihin työhön kuin elämään. Nyt hyödynnän oppejani toisessa kasvuyrityksessä, Differolla.

Oletko sinä koskaan pohtinut, millaisen työnteon perinnön ja mallin olet kotoa saanut?

Käpyjen kerääminen oli muuten tuohon aikaan rahakasta hommaa. Kaadetuista kuusipuista kerättiin kävyt siemenkävyiksi valtaviin säkkeihin. Koko perhe osallistui aikuisista pienimpään sisarukseen. Työ oli 10-vuotiaalle raskasta ja puuduttavaa, mutta siitä sai rahaa, jota käytin muun muassa ratsastamiseen.

Mikä sinun markkina-arvosi on?

June 17, 2017June 17, 2017Posted in oppiminenTagged data, digitalisaatio, itsensäjohtaminen, markkinointi, työ, verkostoituminenLeave a comment

Tapaan työssäni paljon ihmisiä, jotka digitalisaatio on yllättänyt. Näiden henkilöiden työnkuvaan kuuluu usein yrityksen liiketoiminnan johtaminen, viestintä, markkinointi tai myynti. He ovat pitkään toimineet perinteisissä kanavissa, perinteisillä tavoilla. He ovat loistavia siinä.

Digin tuleminen on aiheuttanut sen, että heidän työnkuvaansa kuuluu paljon siihen liittyviä asioita ja tapoja ajatella, jotka pitäisi hanskata myös. Siinä alkavatkin osaamisen suhteen vaikeudet.

Kun vierailin muutama vuosi sitten rekrytointiyritys MPS:n iltatilaisuudessa, jäi sieltä erityisesti yksi viesti resonoimaan.

Varmista, että sinulla on markkinakelpoista osaamista.

Jäin pohtimaan sitä: digitalisaation myötä esimerkiksi markkinointipäälliköt joutuvat hanskaamaan perinteisten markkinointitapojen lisäksi – tai sijaan – uusia tapoja tehdä, uusia kanavia ja uusia toimintamalleja. Jos oma asenne on kielteinen tai vaikkapa yrityksen johdon tuki digitalisaatioon riittämätön, digiosaaminen ei kartu. Kuitenkin kaikki viestintä-, markkinointi-, myynti- ja liiketoiminnan johtavat ihmiset tarvitsevat sitä.

Dataan ja asiakasymmärrykseen perustuva tekeminen on tämän päivän liiketoiminnan ydintä ja tärkeintä johtamista.

Miten osaamisen kartuttaminen ja verkostoituminen liittyvät toisiinsa? Uskon ensinnäkin, että jokaisella asiantuntijalla ja johtajalla on velvollisuus käyttää aikaansa uuden oppimiseen. Jos tänä päivänä paahtaa vuodenkin niin, ettei töiltään muka ehdi käymään missään isosti oppimassa uutta, osaaminen ei pian ole markkinakelpoista. Oppimisen asenteen pitää olla joka päivä työkalupakissa.

Toiseksi uskon, että mikään koulutus tai seminaari ei pelkästään riitä osaamisen kartuttamiseen, vaan verkostoituminen on yksi parhaista keinoista oppia ja kuulla viimeisimmät alan jutut. Verkostoistasi opit myös, miten joku toimii käytännössä . Seminaareissa tai koulutuksissa mennään harvoin niin syvälle.

Kolmanneksi näen, että vastuu oppimisesta on otettava itselleen. Sitä ei voi ulkoistaa esimiehelle, johdolle tai kaverille. Tämän päivän asiantuntijan ja johtajan on itse huolehdittava oman osaamisen kartuttamisesta, joka päivä.

Illan toinen tärkeä lause oli:

Todenna kehittymisesi.

Markkinointipäällikkönä toimiva ystäväni kertoi tuplanneensa yrityksen verkkosivuston kävijät vuodessa sinnikkäällä, nollabudjetin sisältömarkkinoinnilla. Arvatkaa, kehotinko häntä paitsi ottamaan asian itselleen palautteena, myös kirjaamaan saavutuksen CV:hen.

Oman osaamisen todentaminen mittaamalla ja monetisoimalla tulokset on ensiarvoisen tärkeää kehittymistä ja oman markkina-arvon kasvattamista.

Alkuperäinen blogipostaus julkaistu Tiistai-klubin blogissa 12.5.2016. Yhä nopeutuvan muutoksen myötä hyvin ajankohtainen teema.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

December 17, 2016Posted in oppiminenTagged kehittyminen, työ2 Comments

Syksyn aikana olen päivittäin miettinyt palautumista.

Palautumisen merkitys asiantuntija- ja johtotehtävissä on keskeinen. Työn tahti ja vaatimukset ovat muuttuneet jopa viimeisen vuosikymmenen aikana. Olen pitkään toiminut tehtävissä, joissa vaaditaan ihan jatkuvaa perehtymistä uusiin asioihin – digitalisaatio ei jarruttele ja odottele oppijaa. Muutoksen vauhtia kuvaa hyvin seuraava esimerkki: vielä kymmenen vuotta sitten mainontaa verkossa Googlen työkaluilla tekevä sai perehtyä uuteen ominaisuuteen noin kerran kvartaaliin. Nyt muutoksia työkaluissa ja toimintatavoissa tulee useampia viikossa.

Syksyn aikana olen tehnyt 80 prosenttisesti uusia asioita työssäni. Moneen uuteen asiaan olen ammentanut työkaluja ja sisältöä vanhasta kokemuksesta, mutta uuden ja epämukavuuden äärellä olen ollut päivittäin. Pidän muutoksesta ja uuden oppimisesta, mutta silti uuden osuus on ollut niin iso, että se on asettanut todellisia haasteita palautumiseen. Työpäivän jälkeen kotona ei ole ollut aikaa asettautua sohvalle palautumaan, vaan huomiota vaativat pienet lapset pitkälle iltaan.

Syksyn alussa Heltti koulutti stressinhallinnasta Tuloksen viikottaisessa oppimispäivässä. Olen käyttänyt vuosia erilaisia työkaluja stressin hallitsemiseksi: esimerkiksi tavoitteenani on vain 4 tuntia tosi tehokasta työtä ja 1-3 tärkeää asiaa valmiina päivittäin. Stressinhallinnassa tärkeä osa-alue on palautuminen. Sitä tulisi tapahtua joka päivä, myös keskellä päivää. Lounastauko kollegoiden kanssa jutellen muusta kuin työstä on siis enemmän kuin fiksua. Tai nokoset työpaikan sohvalla. Työn tahdin ollessa aika kova, en kovin pitkiin taukoihin ole pystynyt päivittäin. Sen sijaan päätin, että jokaiseen päivään pitää kuulua “hohhailua” eli seinään tuijottelua kahvikupin kanssa, löhöämistä sohvalla, hetki höpöttelyä niistä näistä kollegan kanssa ja niin edelleen. Vartin bussimatkalla töihin tai kotiin yritän välttää kännykän selaamista ja vain olla.

Palautumalla saa ajattelukyvyn takaisin

Palautumiseen ei riitä pelkästään puolen vuoden päässä siintävä loma, viikonloput tai välttämättä arki-iltakaan. Palautumista tulisi tapahtua pienen hetken verran jatkuvasti. Itselleni keskeinen hyöty kunnon palautumisesta on se, että kykenen ajattelemaan isompia kokonaisuuksia ja – siten vaikkapa esimerkiksi tuottamaan blogitekstiä. Ajattelu työssäni on keskeistä, siksi sitä edistävän palautumisen merkitys on valtava.

Tämä blogiteksti alkoi tulostua päästäni lauantaiaamuna. Edellisenä päivänä olin käynyt lounaalla kollegoiden kanssa, päättänyt työpäivän työpaikan perjantaibaariin normaalia aiemmin ja päättänyt illan jutellen kiireettömästi puolison kanssa. Lauantaiaamu oli kiireetön. Palautumista oli siis tarpeeksi, joten ajattelu sai suorittamiselta vallan.

Lue Heltin vinkkejä stressinhallintaan ja palautumiseen.