Johtajakin tarvitsee tukea

Sujucon taustalla on useamman vuoden kokemus asiantuntijaorganisaation toimitusjohtajana työskentelystä sekä yli kuuden vuoden toimiminen pk-kasvuyhtiöiden verkostossa. Tämän kokemuksen perusteella olen huomannut, että toimitusjohtajat ovat valtavan paineen alla ja kokevat yksinäisyyttä usein. Kasvavassa yhtiössä he ovat sellaisessa roolissa, että heidän tulee osata kaikkea niin substanssiin kuin johtamiseenkin liittyen. Ja samaan aikaan resursseja on aivan liian vähän. Tämä aiheuttaa stressiä, kuormittumista – ja yksinäisyyttä.

Saman asian on tuonut esiin muun muassa Hälsa Oy:n toimitusjohtajista tehty selvitys, jossa todetaan että joka neljäs toimitusjohtaja kokee viikottain yksinäisyyttä.  Pienten kasvuyhtiöiden omistaja-toimitusjohtajilla on harvemmin mahdollisuutta tai halua ottaa advisory boardia tai hallitusta sparraamaan ja tukemaan, vaikka juuri he sitä tarvitsisit. Niinpä minun ajatukseni on tarjota tukea tähän tilanteeseen. 

Bisnesmentorointi on sekoitus sitä, että käydään läpi yrityksen bisnestilanteita, mutta myös kuljetaan henkisenä tukena yrittäjän tai johtajan matkalla tarjoten uusia näkökulmia asioihin pitkän omakohtaisen kokemuksen kautta. Parhaiten voin auttaa asiantuntijaorganisaatioiden johtajia, sillä niistä on yli 15 vuoden kokemus – ja niissä usein samantyyppiset haasteet toistuvat. 

Sujucon taustalla on myös, se, että työhyvinvointi, erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, on tällä hetkellä tapetilla. TTL:n vuoden 2023 väestötutkimuksen mukaan työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskettaa joka neljättä alle 36-vuotiasta ja 46-55-vuotiasta työssäkävijää. Samassa tutkimuksessa todetaan, että johtajien uupumus ja eroaikeet ovat lisääntyneet. Näkisinkin, että työhyvinvointi lähtee myös yritysjohdosta asti – siitä, että yritysjohto voi hyvin ja saa tarvittaessa sparrausta ja kuuntelevat korvat. Heillä harvemmin on sellaisia sparrauskumppaneita, joille he voivat luottamuksella avautua ja joilta he voivat saada apua käsillä oleviin arjen haasteisiin.

Bisnesmentorointi on tarkoitettu asiantuntijaorganisaatioiden johtajille. Pienten ja keskisuurten yritysten omistajille, toimitusjohtajille ja johtoryhmätason jäsenille sekä suurten yritysten johtoryhmäläisille ja tiiminvetäjille. Lähdetäänkö yhteiselle matkalle? Soita tai laita viestiä 0405940517!

Ensimmäinen työni oli käpyjenkerääjä

Toimin käpyjenkerääjänä. Ensimmäinen työ, jostain sain kunnon palkan oli käpyjen kerääminen.

Ennen kuin täytin 20 vuotta, olin tehnyt seuraavia palkallisia töitä:

Porkkananviljelijä
Lastenhoitaja
Puunistuttaja
Maatalouslomittaja
Uimahallin siivooja
Kirkon opas
Au pair Ranskassa
Grillikioskin myyjä
Italialaisen majoituspaikan matkamuistomyymälän myyjä

Lapsuuden ja nuoruuden ajatusmaailmaa töiden suhteen leimasi se, että töitä piti tehdä. Maatalon lapsena opin pienestä pitäen siihen, että töitä tehdään ja niistä joko sai palkkaa tai sitten se oli vanhempien auttamista. Tasku- ja harrastusrahat oli pääasiallisesti tienattava itse. Näin jälkikäteen ajatellen vanhempieni myönteisellä suhtautumisella työn tekemiseen oli valtava merkitys oman asenteen muokkautumisessa. Äitiäni pyydettiin vielä eläkkeeltäkin starttaamaan uutta tehdasta. Hän lähti parin kuukauden keikalle ja suhtautui siihen positiivisena kokemuksena. Vanhempieni myönteinen suhtautuminen työelämään on periytynyt.

Mitä tuolloin opin? Että hommia löytyy aina kun vaan kysyy ja sinnikkäästi hakee. Ja työhön kyllä oppii. Palkka ei ollut useimmiten huima, eivätkä työpätkät välttämättä pitkiä. Jokainen kokemus kuitenkin opetti ja toi lisää kokemusta, millä sai seuraavan pestin helpommin. Opin sinnikkyyttä, myyntitaitoja sekä yrittäjämäisen ja positiivisen asenteen työhön.

Uskon, että tämä pohja, taidot ja asenne ovat olleet kantavia voimia läpi tähänastisen työurani.

Aika tarkalleen vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen exitin, sillä myin osakkuuteni Tulos Groupista. Kahdeksan vuotta start-up- ja sittemmin kasvuyrityksessä on ollut todellinen koulu niihin työhön kuin elämään. Nyt hyödynnän oppejani toisessa kasvuyrityksessä, Differolla.

Oletko sinä koskaan pohtinut, millaisen työnteon perinnön ja mallin olet kotoa saanut?

Käpyjen kerääminen oli muuten tuohon aikaan rahakasta hommaa. Kaadetuista kuusipuista kerättiin kävyt siemenkävyiksi valtaviin säkkeihin. Koko perhe osallistui aikuisista pienimpään sisarukseen. Työ oli 10-vuotiaalle raskasta ja puuduttavaa, mutta siitä sai rahaa, jota käytin muun muassa ratsastamiseen.

Hoitaako äppi teidän asiakaskokemuksenne?

Onko teilläkin digitalisaatio jokin äppi tai teknologia, joka niin sanotusti hoitaa homman, ja digitaalisaatio voidaan poistaa to do -listalta? Jos nyökkäät, niin jatka lukemista.

”Digitaalisuus leikkaa läpi kaikkien toimintojen, koko yrityksen ja sen kumppanit. Se tehostaa ja toimii kasvun mahdollistajana. Digitaalisuus ei ole pelkästään yksittäisiä välineitä tai toimintoja, vaan myös tapa tehdä ja toimia”¹. Tällainen digitaalisaation määritelmä kuitenkin lyö digitoteuttajalle luun kurkkuun ja aiheuttaa unettomia öitä.

Jos aivot nytkäyttää toisenlaiseen ajatusmalliin, niin digitalisaatio voi tuntua helpommalta. Kun ottaa asiakaskokemuksen kehittämisen viitekehykseksi tekemiselle, niin päälleliimattu digitalisointi jää vähemmälle. Tämä ajatusmalli on myös helpompi myydä sisäisesti organisaation eri tasoilla.

Toisin sanoen, kun tekemisen lähtökohta on asiakkaan mahdollisimman hyvin palveleminen, niin turha tekeminen jää. Tällöin kanavilla, välineillä tai teknologioilla ei ole niin suurta merkitystä. Äpin voi tehdä, jos se palvelee asiakasta asiakaspolulla. Voi kuitenkin olla, että jokin muu tapa palvella toimii paremmin.

Alista digitalisaatio asiakkaan tarpeille ja toiveille.

Alista digitalisaatio asiakkaan tarpeille ja toiveille. Tiedätkö, missä, miten ja milloin asiakkaasi haluaa palvelua? Säilyykö asiakkaasi hymy jokaisessa kohtaamisessa, myös digitaalisissa kanavissa?
Kirjoitus on julkaistu alunperin Tulos Helsingin blogissa 22.8.2016: Hoitaako äppi teidän asiakaskokemuksenne?

Pelaatko pennosilla vai kiihdytätkö kasvua?

Väitän, että markkinoinnin arvostus on vähentynyt entisestään sisältömarkkinoinnin myötä.

Markkinointitehtävässä eräässä b-to-b-yrityksessä toimiva ystäväni kertoi tuplanneensa sisältömarkkinoinnilla yrityksen verkkokävijöiden määrän. Hän kertoi myös, että markkinointia tehdään yrityksessä käytännössä nollabudjetilla. Kun Vincitin toimitusjohtaja otsikoi blogikirjoituksensa Kauppalehdessä raflaavasti Näin tehdään markkinointia ilman rahaa, oli aiheeseen pakko tarttua.

Miksi markkinoinnissa odotetaan tapahtuvan ihmeitä ilman rahaa, pelkällä aivo- ja lihasvoimalla?

Mikä siinä on, että markkinoinnissa odotetaan tapahtuvan ihmeitä ilman rahaa, pelkällä aivo- ja lihasvoimalla? Sisältömarkkinoinnin buumi on tuntunut vahvistavan tätä ajatusta: kyllähän meidän asiantuntijoiden kirjoitukset blogissa ovat riittävää markkinointia… Ja sitten alkaa agressiivinen odottelu, että myyntiä tapahtuisi.

Markkinointia voi varmasti tehdä ilman rahaa, mutta olisi fiksumpaa keskittyä siihen millaisia tuloksia käytettävällä rahalla saadaan. Ja kun tuloksia tulee, niin markkinointibudjettiin suhtaudutaan dynaamisesti: markkinointibudjetti kasvaa suhteessa tulleisiin tuloksiin.

Markkinointi- ja liiketoimintajohdossa on edelleen vallalla vanhanaikainen vuosi- tai kvartaalibudjetointi: kun summa on vuoden alussa päätetty – perustuen edelliseen vuoteen – budjettia ei ainakaan nosteta. Leikkauksia markkinointi-ihmiset saavat kyllä jatkuvasti todistaa.

Olisi fiksua panostaa markkinointiin suhteessa tuloksiin: mitä enemmän markkinointi tuottaa, sitä enemmän siihen käytetään rahaa ja resursseja. Esimerkkinä tästä voisi kertoa, mihin me törmäämme varsin usein asiakkaiden kanssa hakusanamainonnan palvelussa: Hakusanamainonnan tulokset ovat suoraan todennettavissa myyntinä (tai liideinä, latauksina…). Kun hakusanamainonta jauhaa tuloksia enemmän kuin asiakas oli arvioinut, niin miten budjetille käy? Sitä ei voida nostaa, koska se on vuoden alussa päätetty. Eli siis markkinoinnin rahahanat menevät kiinni, vaikka myyntiä tulisi enemmän.

Teetkö mitattavaa markkinointia?

Lähtökohta markkinointirahan käytössä on tietysti se, että markkinoinnin onnistumista ja tuloksia voidaan mitata. Tässä liiketoiminta- ja markkinointijohto on keskeisessä roolissa. Mittaaminen on edelleen iso haaste monessa yrityksessä.

Harvalla yrityksellä on liiketoimintatavoitteet viety markkinoinnin tavoitteiksi niin, että ne olisivat mitattavia ja todennettavia tavoitteita. Vielä kun tähän lisätään vaikkapa verkkoliiketoiminnan strategia, asiat mutkistuvat entisestään. Tapaamme jatkuvasti yrityksiä, joilla ei ole tavoitteita verkossa tapahtuvalle tekemiselle: verkkosivuille tai vaikkapa sosiaaliselle medialle. Ajatellaan, ettei tavoitteita voida ollenkaan asettaa, jos kyseessä ei ole suoraan myyntiä tekevä sivusto.

Niin kauan kun tavoitteita ei ole, ei ole mitään mitattavaa, eikä markkinoinnin tuloksia ja tärkeyttä voida todentaa. Eikä arvostusta tipu.

Olisiko siis aika alkaa maksaa bonuksia markkinoinnissa samalla tavalla kuin myynnissä? Se olisi yksi askel siihen, että markkinointia aletaan todella mittaroida.

Jos haluat lisää rahaa ja resursseja markkinointiin, aloita näillä kysymyksillä:

  • Ovatko liiketoiminnan tavoitteet selkeät (tavoitteet ja niiden mittarit asetettu)?
  • Ovatko markkinoinnin tavoitteet ja välitavoitteet selvät?
  • Onko verkkoliiketoiminnalle olemassa omat tavoitteet, jotka ovat osa markkinoinnin tavoitteita?
  • Ovatko verkkoliiketoiminnan mittarit paikallaan ja yksiselitteisiä (vihje: liikenteen määrä ei ole riittävä tavoite)?
  • Saatko tiedon näiden tavoitteiden toteutumisesta kuukausittain (viikottain, päivittäin)?
  • Lasketaanko teillä myös sisäisten ja ulkoisten resurssien arvoa?
    Usein sisäisesti tehty pieni asia saattaa kuormittaa organisaatiota niin paljon, että olisi kannattavampaa tehdä se ulkona.

Tämä postaus on alunperin julkaistu Tulos Helsingin blogissa 3.3.2015.