itsensäjohtaminen – Suvi Johansson

Ensimmäinen työni oli käpyjenkerääjä

March 17, 2019March 17, 2019Posted in työelämäTagged itsensäjohtaminen, kasvu, kehittyminen, oppiminen, työ, uraLeave a comment

Toimin käpyjenkerääjänä. Ensimmäinen työ, jostain sain kunnon palkan oli käpyjen kerääminen.

Ennen kuin täytin 20 vuotta, olin tehnyt seuraavia palkallisia töitä:

Porkkananviljelijä
Lastenhoitaja
Puunistuttaja
Maatalouslomittaja
Uimahallin siivooja
Kirkon opas
Au pair Ranskassa
Grillikioskin myyjä
Italialaisen majoituspaikan matkamuistomyymälän myyjä

Lapsuuden ja nuoruuden ajatusmaailmaa töiden suhteen leimasi se, että töitä piti tehdä. Maatalon lapsena opin pienestä pitäen siihen, että töitä tehdään ja niistä joko sai palkkaa tai sitten se oli vanhempien auttamista. Tasku- ja harrastusrahat oli pääasiallisesti tienattava itse. Näin jälkikäteen ajatellen vanhempieni myönteisellä suhtautumisella työn tekemiseen oli valtava merkitys oman asenteen muokkautumisessa. Äitiäni pyydettiin vielä eläkkeeltäkin starttaamaan uutta tehdasta. Hän lähti parin kuukauden keikalle ja suhtautui siihen positiivisena kokemuksena. Vanhempieni myönteinen suhtautuminen työelämään on periytynyt.

Mitä tuolloin opin? Että hommia löytyy aina kun vaan kysyy ja sinnikkäästi hakee. Ja työhön kyllä oppii. Palkka ei ollut useimmiten huima, eivätkä työpätkät välttämättä pitkiä. Jokainen kokemus kuitenkin opetti ja toi lisää kokemusta, millä sai seuraavan pestin helpommin. Opin sinnikkyyttä, myyntitaitoja sekä yrittäjämäisen ja positiivisen asenteen työhön.

Uskon, että tämä pohja, taidot ja asenne ovat olleet kantavia voimia läpi tähänastisen työurani.

Aika tarkalleen vuosi sitten tein elämäni ensimmäisen exitin, sillä myin osakkuuteni Tulos Groupista. Kahdeksan vuotta start-up- ja sittemmin kasvuyrityksessä on ollut todellinen koulu niihin työhön kuin elämään. Nyt hyödynnän oppejani toisessa kasvuyrityksessä, Differolla.

Oletko sinä koskaan pohtinut, millaisen työnteon perinnön ja mallin olet kotoa saanut?

Käpyjen kerääminen oli muuten tuohon aikaan rahakasta hommaa. Kaadetuista kuusipuista kerättiin kävyt siemenkävyiksi valtaviin säkkeihin. Koko perhe osallistui aikuisista pienimpään sisarukseen. Työ oli 10-vuotiaalle raskasta ja puuduttavaa, mutta siitä sai rahaa, jota käytin muun muassa ratsastamiseen.

Asiantuntijatyö muutoksessa

September 14, 2018September 17, 2018Posted in työelämäTagged asiantuntijatyö, itsensäjohtaminen, muutosjohtaminen, oppiminen, verkostoituminenLeave a comment

Asiantuntijatyössä tulee korostumaan muukin kuin substanssiosaaminen tulevaisuudessa.

Viime vuosikymmeninä tai vuosina asiantuntijatyö on muuttunut rajustikin. Olen tehnyt itse asiantuntijatöitä viimeiset kymmenen vuotta sekä myös johtanut asiantuntijoita joko esimiehenä tai muussa roolissa. Tässä ajatuksiani asiantuntijatyön muuttumisesta.

ITSENSÄ JOHTAMINEN

Oman työn organisointi ja itsensä johtaminen ovat olleet jo pitkään asiantuntijatyössä keskeisiä asioita. Asiantuntija itse on oman työnsä tekemisen asiantuntija. Tällöin työn suunnitteluunkaan harvoin puututaan. Mutta onko työn suunnittelulle allokoitu asiantuntijatyössä aikaa? Harvoin jos koskaan. Tukevatko erilaiset järjestelmät työn suunnittelua vai jopa tuhoavat kaikki suunnitteluyritykset? Useimmiten hankaloittavat tai jopa tuhoavat.

Väitän myös, ettei kaikilla asiantuntijoilla suinkaan ole työn suunnittelun taitoja. Asiantuntijan on lisäksi vaikea priorisoida työtänsä, jos vaikuttimet tulevat ulkopuolelta: esimieheltä, kollegoilta, asiakkaalta. Uskon, että itsensä johtamisen taidot ja resurssit ovat asiantuntijatyön keskeisimmistä vipuvarsista joko tehostaa tai aiheuttaa asiantuntijan uupuminen.

Tänä päivänä ihannoidaan itseohjautuvuutta. Oman kokemukseni perusteella en usko siihen, että kaikki yksilöt voisivat olla täysin itseohjautuvia, vaan esimiestyötä tai coachausta tullaan aina tarvitsemaan. Tässä auttavat paitsi esimiestyön kehittäminen myös erilaiset uudet työnohjaamisen menetelmät kuten vaikka kanban, jonka tavoitteena on työn hallinnan, paremman viestinnän ja läpinäkyvyyden avulla vapauttaa aikaa luovuudelle. Ja siinä samalla tulee suunniteltua omaa työtä – myös suhteessa muun tiimin työhön.

OPPIMINEN

Tänä päivänä asiantuntijatyössä uuden osaamisen vaatimus on hurja. Siksi koen, että oppiminen on yksi tärkeimpiä asiantuntijan työtaitoja. Kerron oman kokemukseni kautta osaamisen nopeutumisen vaatimuksista: tein vuonna 2005 ensimmäiset Adwords-mainokset. Tuolloin käyttöliittymä ja mainonnan tekemisen logiikka olivat hyvin yksinkertaiset ja muutoksia niihin tuli ehkä kerran kvartaalissa. Tänä päivänä mainonnan osaajat ovat ihan oma huippuasiantuntijoiden porukka, joka tekee pelkästään sitä työkseen. Käyttöliittymiin ja tapaan tehdä mainontaa tulee muutoksia viikottain ellei jopa päivittäin. Itse ymmärrän enää ylätasolla mainonnan lainalaisuudet ja mahdollisuudet, mutten kykene sitä tekemään käytännössä.

Reilussa 10 vuodessa on tullut töitä, joihin ei ole olemassa koulutusta eikä historiatietoa siitä, millainen tyyppi tässä hommassa pärjää. Ne jotka tekevät mainontaa nyt, opettelevat ihan joka päivä jonkin uuden asian käyttöliittymässä tai tavoissa tehdä.
Useilla aloilla on ymmärretty se, ettei kerran hankitulla tutkinnolla pärjää koko työelämää. Joillakin asiantuntija-aloilla on kuitenkin sellainen uuden oppimisen vaade, ettei pärjää vuottakaan ilman että opettelee isompia kokonaisuuksia.

MUUTOSKYVYKKYYS

Asiantuntijatyössä on tärkeää olla halua ja kykyä muuttua jatkuvasti omassa työssään, kuten jo kaksi edellistä kohtaa tuovat esille. Työssä tulee jatkuvasti sellaisia uusia töitä tai osa-alueita, joita ei vielä muutamia vuosia sitten ollutkaan. Yksi tällainen asiantuntijatyön osa-alue, joka on hiipinyt varkain yritysten “työkalupakkiin” muutamien vuosien aikana on HR markkinointi.

HR markkinoinnissa houkutellaan työntekijöitä yritykseen markkinoinnin ja viestinnän keinoin ja se on osa yrityksen työnantajamielikuvan kehittämistä. Tätä hommaa tehdä nykyään aika monessa yrityksessä, erityisesti teknologia-alan yrityksissä ja startupeissa. Tällaiseen tekemiseen ei ole mitään koulutusta vaan usein yrityksen sisällä esimerkiksi markkinointi-ihminen ottaa tehtävän haltuun HR-tiimissä tai toisinpäin. Muita tehtäviä, joita ei vielä muutamia vuosia (tai vuosikymmen) sitten ollut ovat esimerkiksi scrum masterit, muutosjohtajat, asiakaskokemuksen kehittäjät, digitaalisen markkinoinnin tekijät ja niin edelleen.

Kyse on yrityksen mutta myös asiantuntijan kyvystä muuntautua uusiin tehtäviin.

VERKOSTOITUMINEN

Asiantuntijatyö tulee olemaan yhä monimutkaisempaa, eikä kukaan voi oppia ja siten hallita sen kaikkia osa-alueita täydellisesti. On siis tärkeää tietää, kuka tietää paremmin ja osaa enemmän aiheesta kuin itse. Myös asiantuntijan on hyvä oppia verkostoitumaan ja hyödyntämään verkostoaan.

Verkostoitumista kannattaa tehdä niin yrityksen sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tämän päivän asiantuntijatyön taitoa on se, että osaa kysyä ja tietää keneltä asiaa voisi kysyä. Erilaisia oikeita ja virtuaalisia verkostoja on paljon ja niitä tulee jatkuvasti lisää.

METAVAIKUTTAMINEN

Tälle ilmiölle en ole keksinyt oikein kuvaavaa termiä. Näkemykseni mukaan yhä suurempi osa päivittäisestä työstä tehdään yrityksessä metatasolla. Eli toisin sanoen suuri osa asioita etenee muualla kuin virallisissa palavereissa tai työpajoissa ja suuri osa viestinnästä tapahtuu muualla kuin yrityksen virallisissa kanavissa, niin isoissa kuin pienissäkin yrityksissä.

Omaan asiantuntijatyöhön liittyvät asiat saattaa saada paremmin etenemään kun ymmärtää sen, että yrityksissä on usein viralliset ja epäviralliset tavat vaikuttaa ja edistää omaa työtänsä. Tämä vaatii asiantuntijalta hyvin erilaisia taitoja kuin aiemmin: esimerkiksi sosiaalisuus, verkostoituminen, vaikuttaminen ja ideoiden myyminen.

TULEVAISUUDEN TAITOJA

Tähän olisi voinut listata montakin niin sanottua yleishyödyllistä taitoa, kuten vaikka dataymmärrys, tunnetaidot, ideoiden myyminen, resilienssi, mutta sen sijaan valitsin seuraavat. Nämä ovat tärkeitä niin johtajan kuin asiantuntijan töissä tulevaisuudessa:

Fasilitointitaidot. Yhä suurempi osa työstä tehdään erilaisissa tiimeissä, kokoonpanoissa ja yhteistyökuvioissa. Näissä on tärkeää, että tieto leviää mahdollisimman tehokkaasti, mahdollisimman monen ääni saadaan kuuluviin, mutta päästään myös eteenpäin. Tässä fasilitointitaidot ovat yksi hyvä työkalu.
Systeemiajattelu. Yrityksen ja ympäröivän maailman kompleksisuus kasvaa ja siten ulkoisia ja sisäisiä vaikuttimia on yrityksissä ja yksittäisessä työssä yhä enemmän. Tällöin tarvitaan yhä enemmän kykyä ajatella ja ymmärtää kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita, systeemiajattelua.
Muutosjohtamisen taidot. Olemme jatkuvan muutoksen äärellä, jolloin muutosjohtamiseen liittyvä taidot ja ymmärrys tulevat jokaisen työkalupakkiin.

Kokemukseni perustuvat kahteen paikkaan: digimarkkinointitoimisto Tulos Helsingissä 8 vuoden aikana työskentelin kaikkiaan yli sadan asiantuntijan kanssa. Toinen oli markkinoinnin ja myynnin ammattilaisnaisten verkosto Tiistai-klubi, jossa toimin 8 vuoden ajan aktiivina. Tutustuin sinä aikana noin 200 naiseen, joista iso osa työskenteli organisaatiossaan asiantuntijana.

Mikä sinun markkina-arvosi on?

June 17, 2017June 17, 2017Posted in oppiminenTagged data, digitalisaatio, itsensäjohtaminen, markkinointi, työ, verkostoituminenLeave a comment

Tapaan työssäni paljon ihmisiä, jotka digitalisaatio on yllättänyt. Näiden henkilöiden työnkuvaan kuuluu usein yrityksen liiketoiminnan johtaminen, viestintä, markkinointi tai myynti. He ovat pitkään toimineet perinteisissä kanavissa, perinteisillä tavoilla. He ovat loistavia siinä.

Digin tuleminen on aiheuttanut sen, että heidän työnkuvaansa kuuluu paljon siihen liittyviä asioita ja tapoja ajatella, jotka pitäisi hanskata myös. Siinä alkavatkin osaamisen suhteen vaikeudet.

Kun vierailin muutama vuosi sitten rekrytointiyritys MPS:n iltatilaisuudessa, jäi sieltä erityisesti yksi viesti resonoimaan.

Varmista, että sinulla on markkinakelpoista osaamista.

Jäin pohtimaan sitä: digitalisaation myötä esimerkiksi markkinointipäälliköt joutuvat hanskaamaan perinteisten markkinointitapojen lisäksi – tai sijaan – uusia tapoja tehdä, uusia kanavia ja uusia toimintamalleja. Jos oma asenne on kielteinen tai vaikkapa yrityksen johdon tuki digitalisaatioon riittämätön, digiosaaminen ei kartu. Kuitenkin kaikki viestintä-, markkinointi-, myynti- ja liiketoiminnan johtavat ihmiset tarvitsevat sitä.

Dataan ja asiakasymmärrykseen perustuva tekeminen on tämän päivän liiketoiminnan ydintä ja tärkeintä johtamista.

Miten osaamisen kartuttaminen ja verkostoituminen liittyvät toisiinsa? Uskon ensinnäkin, että jokaisella asiantuntijalla ja johtajalla on velvollisuus käyttää aikaansa uuden oppimiseen. Jos tänä päivänä paahtaa vuodenkin niin, ettei töiltään muka ehdi käymään missään isosti oppimassa uutta, osaaminen ei pian ole markkinakelpoista. Oppimisen asenteen pitää olla joka päivä työkalupakissa.

Toiseksi uskon, että mikään koulutus tai seminaari ei pelkästään riitä osaamisen kartuttamiseen, vaan verkostoituminen on yksi parhaista keinoista oppia ja kuulla viimeisimmät alan jutut. Verkostoistasi opit myös, miten joku toimii käytännössä . Seminaareissa tai koulutuksissa mennään harvoin niin syvälle.

Kolmanneksi näen, että vastuu oppimisesta on otettava itselleen. Sitä ei voi ulkoistaa esimiehelle, johdolle tai kaverille. Tämän päivän asiantuntijan ja johtajan on itse huolehdittava oman osaamisen kartuttamisesta, joka päivä.

Illan toinen tärkeä lause oli:

Todenna kehittymisesi.

Markkinointipäällikkönä toimiva ystäväni kertoi tuplanneensa yrityksen verkkosivuston kävijät vuodessa sinnikkäällä, nollabudjetin sisältömarkkinoinnilla. Arvatkaa, kehotinko häntä paitsi ottamaan asian itselleen palautteena, myös kirjaamaan saavutuksen CV:hen.

Oman osaamisen todentaminen mittaamalla ja monetisoimalla tulokset on ensiarvoisen tärkeää kehittymistä ja oman markkina-arvon kasvattamista.

Alkuperäinen blogipostaus julkaistu Tiistai-klubin blogissa 12.5.2016. Yhä nopeutuvan muutoksen myötä hyvin ajankohtainen teema.

Rottakokeessa nimeltä lean työn johtamisessa

February 6, 2017February 7, 2017Posted in oppiminenTagged itsensäjohtaminen, johtaminen, kehittyminen, leanLeave a comment

Poltin melkein itseni loppuun matkailualan johtotehtävissä reilut kymmenen vuotta sitten. Vastasin matkailualalla yrityksen Suomen verkkokaupasta ja markkinoinnista ja olin todellinen one-woman-show. Työ oli haastavaa ja kivaa, joten vauhtia riitti. Tuolloin kuitenkin ymmärsin, että töitä on aina enemmän kuin ehtii tehdä ja vain tiukasti johtamalla itseään pystyy olemaan työelämässä loppuelämänsä. Asiantuntijatyössä ja johtotehtävissä on aina – vapaa-ajallakin – kyse siitä, miten elämäänsä ja sen osana työtänsä johtaa.

Olen oivalluksen jälkeen johtanut omaa tekemistä tiukoin ottein ja tuloksellisesti. Olen vaatinut itseltäni noin 4 tuntia todella tehokasta työaikaa ja vain 3 tärkeää asiaa valmiina per päivä sekä yksi reilusti isompi kokonaisuus viikossa. Kun teen töitä, olen läsnä ja keskityn jokaiseen tehtävään – en esimerkiksi istu palavereissa läppärin kanssa. Nykyisen työni uuden liiketoiminnan pystyttämisessä pilkoin suoraan järkeviin kokonaisuuksiin per kuukausi ja per viikko: x määrää myyntiä, x määrää markkinointia, asiakastyötä, kehittämistehtäviä ja niin edelleen.

Ennen joulua päätimme Tuloksella siirtyä johtamaan työtä leanin keinoin. Minäkin askartelin itselleni juuri ennen joululomaa kanban-taulun. Johdan nyt työtäni taululla, jossa on 1. Backlog (“Läjä”), 2. Prio, 3. Doing, 4. Done. Näiden lisäksi näen taululta määrän, jonka olen hoitanut yhdessä viikossa ja kuukaudessa (Weekly output).

Palasin joululomalta tiistaina. Iltapäivään mennessä olin kehittänyt itselleni kunnon stressin: “töitä on aivan liikaa, en mitenkään ehdi tehdä kaikkea”. Tämä johtui siitä, etten ollut käyttänyt taulua ja mielessäni oli kaikki tekemättömät työt eri listoilta. Keskiviikkoaamuna otin lopulta taulun kunnolla käyttöön. Taulun kokoamisen myötä minulle tuli rauha: ei ole kiire; tänään pitää saada vain kaksi asiaa tehtyä.

Leanin suurin etu on tähän mennessä ollut se, että vaikka olen kaikenlaisia to do -listoja pitänyt, niin kanban-taulun kanssa listat saa näkyviksi yhteen paikkaan. Kirjoitan ihan kaikki mielessä pyörivät “todot” Backlogiin taululle, josta priorisoin kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan. Priorisoidulta listalta otan kerrallaan vain muutaman asian työstöön, joita sitten oikeasti teen. Näen jatkuvasti töiden etenemisen. Näen miten paljon olen saanut aikaiseksi, päivässä ja viikossa. Ehkä se suurin hyöty fyysisen taulun ylläpitämisestä on se, että jos käyttää pelkkiä post it -lappuja tai listoja, tulee ne heitettyä roskikseen. Taulultani näen tulokset eli tehdyn työn määrän: oho, kuinka paljon sain aikaiseksi tälläkin viikolla!

Tänään tein taulusta version 0.2 ja todennäköisesti seuraava versio on digitaalinen. Rottakoe jatkuu.

Vinkkejä leanin aloittamiseksi:
Aloita jostakin! Prosessia voi ja tuleekin kehittää, kaizen-filosofian mukaisesti. Tärkeintä on se, että pistät taulun pystyyn nyt. Tarvitset alkuun magneettitaulun (fläppitaulu) tai vaikka fläppipaperin, mustaa ohutta teippiä ja post it -lappuja.

Uimaradat. Jos teet useampaa vastuualuetta samalla, niin tee niille omat uimaradat. Olen jakanut omani kolmeen: asiakastoteutukset, myynti ja markkinointi sekä kehittäminen. Näin näen jatkuvasti, että kullakin kolmella tärkeimmällä osa-alueella asiat etenevät.

Osallista tiimisi ja koko yritys leaniin. Todellinen hyöty saadaan vasta kun voit omat muille kuuluvat taskit viedä toisen tiimin taululle – tiedät tarkalleen, millä prosessilla ja aikataululla tehtävä tulee “ulos”.

Varaa ad hocille tilaa. Vielä noin puolikas päivä menee pienempien asioiden hoitamiseen. Niitä ei ole edes välttämättä järkevää laputtaa. Yleensä laputan vasta noin tunnin vievät työt. Päätä sääntö laputtamiseen ja noudata sitä.

Lukuvinkkini, jos et vielä vakuuttunut: Sari Torkkola: Lean asiantuntijatyön johtamisessa.