Työpaikallani Differolla on jokaviikkoinen Onnistumiset-sessio. Kollegani pyysi minua siihen kertomaan, millaisia onnistumisia minulla on ollut mentoroinnissa. Pitämäni puheenvuoro herätti ajatuksia, joita haluan jakaa.
Alkuun oli vaikea miettiä, millaisia onnistumisia minulla on ollut mentorina, sillä kaikki onnistumiset ovat tietysti aktorini. Kun laajensin näkökulmaani eli mietin, millaisia onnistumisia on tullut sekä aktorin että mentorin roolissa, niin johan niitä alkoi löytyä. Ja kun entisestään laajensin eli mietin enemmän oppeja kuin onnistumisia, niin sitten olikin jo helppo puhua. Tässä siis oppejani vuosien varrelta.
1: Oma totuus ei ole toisen totuus
Mentoroinnin tavoitteena ei ole opettaa toiselle asioita, vaan oivalluttaa ihminen itse ajattelemaan ja sitä kautta toimimaan. Eli toisin sanoen mentori voi kertoa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, mutta sen jälkeen on aktorin vastuu poimia itselleen sopivat ajatukset tai toimenpiteet.
Mikäli mentoroinnissa ajattelee, että se oma tapa ajatella tai toimia ovat ainoita oikeita tapoja, niin muutoksesta tulee helposti mentorin, ei aktorin. Oma totuus on siis vain kunkin ihmisen oma totuus. Toinen voi siitä oivaltaa jotakin itselle sopivaa, mutta se ei voi siirtyä toisen totuudeksi. Olemme kaikki erilaisia ihmisiä, erilaisella taustalla ja elämänkokemuksella.
2: Muutoksessa vuosi on lyhyt aika
Kukin mentorointimatkani on kestänyt noin vuoden. Kun mietitään tavoitteita, vahvuuksia ja prioriteettejä sekä konkreettisesti tehdään asioita, on vuosi lyhyt aika. Erityisesti jos taustalla on esimerkiksi ikäviä kokemuksia, vie muutos aikaa. Tällöin muutokselle on tärkeää antaa sen vaatima aika. Muutoksia voi tehdä, mutta silti oma identiteetti tai vanhat uskomukset itsestä saattavat edelleen vaikuttaa voimakkaina. Vuosi muutoksissa on lyhyt aika ja se on tärkeä niin aktorin kuin mentorin tiedostaa.
3: Uskomukset ovat myrkkyä muutoksessa
Pari vuotta sitten kävimme silloisen mentorini kanssa läpi uskomuksiani itsestäni. Esimerkiksi kuvittelin tuolloin, 35-vuotiaana, kohta kahden lapsen äitinä, olevani kelpaamaton työmarkkinoille äitiyslomien jälkeen. Mentorini osoitti minulle uskomusten voiman oman kehittymisen ja etenemisen estäjänä. Olen edelleen, melkein 5 vuotta myöhemmin, hänelle kiitollinen siitä, että hän toi esiin uskomusten voiman. Nykyään pyrin käymään aktorieni kanssa läpi heidän uskomuksiaan.
4: Oivalluttaminen vaatii harjoittelua
Mentorointi harjoittaa vuorovaikutuksen taitoja, sillä mentoroinnissa ei ole tavoitteena opettaa vaan auttaa toista oivaltamaan keskustelujen kautta. Oivalluttaminen vaatii kykyä kuunnella ja halua oppia tuntemaan toinen hyvin. On helppoa tuoda heti esiin omat näkemykset ja ratkaisut, mutta niiden avulla aktori pääsee vain seuraavan pikamatkan. Tavoitteena mentoroinnissa on antaa eväitä maratonille.
Tavoitteena mentoroinnissa on antaa eväitä maratonille.
5: Verkostot ovat pitkäaikainen voimavara
Olen ollut mukana perustamassa ja kehittämässä yhtä ensimmäisistä tämän ajan naisverkostoista, Tiistai-klubia. Vuosien saatossa olen Tiistai-klubissa verkostoitunut satojen ihmisten kanssa, joista osan tunnen nykyään erittäin hyvin. Olen verkostojeni kautta välittänyt työpaikkoja, yhdistänyt ihmisiä ja jopa saanut nykyisen työni toimitusjohtajana.
Verkostoituminen on monelle aktorilleni ollut kauhistuttava ajatus: “en todellakaan mene puhumaan tuntemattomille!”. Sitä ajatusta olemme työstäneet yhdessä ja miettineet, millainen verkostoitumisen tapa itselle sopisi. Yksi aktoreistani onkin löytänyt harjoittelupaikan verkostojen kautta, minkä jälkeen verkostojen merkitystä ei tarvinnut enää perustella.
Suvi Johansson 